|
Post by Rosanne on Jan 1, 2018 20:47:40 GMT 2
Ceren päiväkirja
Sorcerer IWB "Cere" suomalainen puoliverinen, ori s. 18.10.2017, 5v om. Rosanne Sharrow (sivut)
Runiacissa 01.01.2018 eteenpäin
|
|
|
Post by Rosanne on Jan 2, 2018 17:20:34 GMT 2
02.01.2017 Muuton jälkeisiä tunnelmia Cere oli eilen muuttanut uudelle tallille. Ei meidän vanhassakaan tallipaikassa nyt suoranaisesti mitään vikaa ollut, mutta nyt kun ori alkaa kääntyä kolmen vuoden ikäiseksi ja olisi tarkoitus aloittaa ratsukoulutus, tarvitsemme paremmat puitteet. Vaikka uusi tallipaikkamme Runiac on pieni talli, puitteet ovat kunnossa ja pienellä tallilla meno on sopivan rauhallista nuorelle puoliveriorille.
Cere oli ottanut paikat haltuun illalla miehen elkein håntä tötteröllä huutelemalla, mutta kunhan sitä olin hetken pyörittänyt maneesissa liinan päässä, oli muskelimasa malttanut rauhoittua ja käyttäytyä. Saavuimme Runiaciin niin myöhään, että Cere sai suoraan jäädä karsinaan juoksutuksensa jälkeen ja itse järjestelin tavaroitamme paikoilleen.
Tänään saavuin tallille jo aamupäivällä moikkaamaan Cereä. Positiivista oli se, että saapuessani ori oli tyytyväisenä tarhassaan loimi niskassa, eikä kuulemma ollut edes seinästä läpi tullut yön aikana. Cere hengaili tarhassaan yllättävänkin tyytyväisenä. Vaikka olin toivonut Cerelle tammojen lähellä olevan tarhan, ei se sentään joutunut kahden muun orin väliin, vaan vain yksi tarhan sivuista oli yhteydessä toiseen tarhaan. Tammoille hurmuri oli kuulemma hieman aamulla huudellut, mutta hetken kuluttua oli malttanut rauhoittua.
Hain orin tarhasta varmoin ottein. Cerellä oli mukavasti joku uhmaikä päällä ja kaikkea piti kokeilla. Onneksemme Runiacissa kaikki hevosia käsittelevät ihmiset ovat kokeneita ja varmaotteisia, toisinkuin edellisellä tallipaikallamme, jossa tallivuoroja teki välillä pienet ponitytöt, jotka olivat pari kertaa Ceren vahingossa irtikin päästäneet. Nyt Cere tanssahteli vierelläni häntä tötteröllä, mutta asettui kävelemään kun sille hieman ärähdin.
Tallissa hoidin Ceren karsinassa vapaana, kuten aina ennenkin. Hieman nuori ori oli levottomampi kuin tavallisesti, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää kun ollaan kuitenkin uudessa paikassa. Tänään menisimme taas vähän maneesiin juoksentelemaan, jotta Cere saisi purettua ylimääräisiä energioitaan.
Suitsittu ori käveli kiltisti perässäni maneesiin, joka olikin tyhjä. Kävelytin Cereä hyvät alkukäynnit, jonka jälkeen hoputin mustanvoikon ravaamaan suurelle ympyrälle. Cerestä kyllä löytyy liikettä vaikka muille jakaa, mikä ei todellakaan ole ihme, ajatellen että orin isä on kilpaillut Grand Prix -tasolla, jonne meilläkin on suoraan sanottuna tavoitteet. Tietenkin nyt ensimmäiset tavoitteet on ihan vain päästä selkäänkin asti hengissä.
Juoksutettuani Ceren, palasimme tallin puolelle, jossa vain vaihdoin suitset riimuun ja heitin orille loimen niskaan. Näin samalla tallin omistavan Heidin, jonka kanssa vaihdoimme pari sanaa Ceren ruokinnasta ennenkuin jatkoin matkaani tarhoille. Cere otti tarhassa parit ravipyörrähdykset, mutta tyytyi sitten vain seisoskelemaan ja etsimään pienen lumikerroksen alta heinänkorsia. Itse katselin hetken orin touhuja, jonka jälkeen oli aika lähteä kohti toista tallia, jossa ratsastaisin nuoren torinhevostamman läpi. ~ Rosanne Sharrow
|
|
|
Post by Rosanne on Jan 21, 2018 13:07:22 GMT 2
21.18.2017 Edistystä tapahtuu Kolmen vuoden iän saavuttanut Cere on aloittanut ratsun hommat ja kaikki on tähän asti sujunut ihan yllättävän hyvin. Ori edistyy ihan huikaisevaa vauhtia ja on liikkunut ensi metreistä saakka yllättävän tasapainoisesti. Cere suorittaa jo sujuvasti kaikki askellajit suoralla uralla, jarrut toimivat, kaasu on erityisen herkkä ja rattikin pelittää ainakin suurilla ympyröillä. Ratsastussessiomme ovat olleet vasta max. 15min pituisia, mutta alku- ja loppukäynnit ovat aina pitkiä.
Tänään edessä olisi taas ratsastusta. Alkuviikosta Cerellä oli rokotuslomaa, mutta nyt on aika palata hommiin ja odotettavissa on melko varmasti todella vauhdikasta meininkiä. Tarhasta hakiessa Cere oli yllättävän rauhallinen ja se vain löntysteli kiltisti perässäni talliin. Se on jo tottunut läheisten tarhojen tammoihin, eikä jaksa näillekkään enää huudella. Sellaisen tavan ori on tässä viime päivinä ottanut, että se yrittää rykäistä tallin ovesta sisään, mutta tällä kertaa olin tarpeeksi nopea ja ehdin nykäistä narusta oikealla hetkellä, jolloin Cere luopui suunnitelmistaan ja malttoi odottaa ovella.
Hoidin Ceren valmiiksi ripeästi, enkä turhia lässytellyt, niille olisi aikaa ratsastuksen jälkeenkin. Vielä toistaiseksi ratsastan oria estesatulalla, kun se on kevyempi ja mahdollisten rodeoyritysten aikana kyydissä pysyminen on helpompaa. Olen kuitenkin jo katsonut valmiiksi meille laadukkaan koulusatulan, jota satulansovittaja tulee katsastamaan, kunhan se tulee ajankohtaiseksi. Heitin orin satulan päälle fleeceloimen ja suitsin vielä ratsuni, jonka jälkeen suuntasimme maneesiin.
Talutin Cereä hyvät alkukäynnit ja otimme hieman maastakäsittelyä. Lähinnä otimme pysähdyksiä ja harjoittelimme peruutusta ja muutenkin paineen väistämistä. Cere on aika taitava kaikessa maastakäsittelyssä ja kunhan se vain jaksaa keskittyä, se kuuntelee todella pieniäkin apuja.
Selkään nousin korkealta jakkaralta ja aluksi pudotin jalustimet pois, pyörittelin nilkkojani ja heiluttelin jalkojani, kuten teen aina noustuani nuoren hevosen selkään. Lopulta pujotin jalkani jalustimiin ja kevyellä pohkeen puristuksella Cere lähti kävelemään keinuvaa käyntiään eteenpäin. Otin käynnissä hieman pysähdyksiä ja isoja ympyröitä, jonka jälkeen pyysin Ceren raviin. Orin ravi on kerrassaan massiivinen ja jo hieman kauhulla mietin, miten siellä pystyy istumaan kun se tulee ajankohtaiseksi. Vielä toistaiseksi Cere kuunteli todella hienosti ja malttoi liikkua rauhassa.
Laukkoja otin molempiin suuntiin vain yhdet nostot ja annoin Ceren laukata isoa laukkaa koko maneesia ympäri. Laukannostoissa ori heitti melkoiset pukit, mutta en niistä rankaissut, kun laukat kuitenkin nousivat terävästi käskystä. Pari kertaa tunsin kuinka ori oli suunnittelemassa köyryselkähyppyjä, mutta ehdin reagoimaan niihin nostavalla pidätteellä ja pohkeiden puristuksella, jolloin ratsuni tyytyi vain laukkaamaan eteenpäin.
Laukat Cere laski alas hieman turhan hitaasti, mutta laski kuitenkin. Laukkojen jälkeen ravasimme pari suurta kahdeksikkoa, jonka jälkeen pysäytin orin ja hyppäsin ratsailta. Kehuin Cereä ja nostin jalustimet ylös, löysäsin satulavyön ja heitin vaaleansinisen fleecen takaisin sen selkään. Kävelimme hyvät loppukäynnit, jonka jälkeen palasimme rauhalliseen talliin. Runiac on kyllä täydellinen paikka minulle ja Cerelle. Sopivan pieni talli hyvillä puitteilla on todellinen unelma! ~ Rosanne Sharrow
|
|
|
Post by Rosanne on Jan 21, 2018 21:52:23 GMT 2
Komea Cere mystisesti kesämaisemassa keskellä talvea!
|
|
|
Post by Rosanne on Apr 3, 2018 16:50:05 GMT 2
03.04.2018 Kevät on tullut Ulkona alkaa pikkuhiljaa oikeasti näyttää keväälle. Aurinko paistaa, ainakin suurimman osan ajasta, ja linnut laulavat puissa. Kenttä alkaa näyttää siltä, että ehkä sinnekkin jossain vaiheessa pääsee ratsastamaan. Cere puhisee tarhassaan tyytyväisenä ilman loimea. Kyllä orilla tavallisesti on vielä loimi niskassa, mutta olin käärinyt sen syliini ja päättänyt antaa orin hetken nauttia loimettomuudesta.
Kevään tulon huomaa Runiacissa muustakin kuin auringonpaisteesta ja lintujen laulusta, nimittäin hormoonit alkavat hyrräämään ja tammat ovat alkaneet sekoittaa oripoikien päivä. Cere kukkoilee tammojen tarhojen suuntaan ja päästää ilmoille kimakan hirnahduksen. Pääsääntöisesti Cere on osannut olla asiallisesti, eikä ole turhia draamoja aiheuttanut, mutta kyllä niitä oreja muitakin täällä asustaa.
Nappasin lopulta Ceren tarhasta mukaani ja lähdimme talliin. Kirjava ori tanssahteli parit askeleet vierelläni, mutta pääsimme turvallisesti talliin, jossa pysäköin Ceren toiseen pesariin. Kiinnitin orin molemmilta puolilta ja viikkasin loimen siististi paikoilleen. Cere jäi tyytyväisenä nuokkumaan pesupaikalle, eikä orilla näyttänyt olevan kiire minnekkään. Uskalsin siis jättää Ceren pesarille ja kävin nopeasti hakemassa varustehuoneesta harjapakin ja suojat.
Cereä ei talveksi ollut tarvetta klipata, joten nyt orista lähteekin karvaa vaikka kuinka paljon. Pyörittelen orin kulkiä perinteisellä kumisualla ja vain katselen karvojen tippumista maahan. Koko talvi on mennyt muutamia kisoja kiertäessä ja treenatessa. Kevään tavoitteena olisi jatkaa kilpailua ja treenaamista ja kesällä Cere toivottavasti saisi hieman tammaseuraakin.
Huiskutin Ceren vielä läpi pehmeällä pölyharjalla, jotta epäsiisteistä irtokarvoista päästiin eroon ja harjasin orin jalat, sekä puhdistin kaviot. Laitoin joka jalkaan suojat ja lähdin sitten hakemaan estesatulaamme. Maastoon suunnatessa on ihan turha laittaa koulusatulaa ja jos vaikka innostumme hieman rallittelemaan, on estesatulassa mukavampi istua. Nappaan satulaan tummimman huopamme ja palaan Ceren luokse. Satuloin sen reippain ottein ja asetan heijastinratsastusloimen paikalleen.
Varustettuani itseni, pujotan vielä suitset Cerelle ja talutan orin pihalle. Tarhoilta kuuluu parit hirnahdukset, joihin Cere ei yllätyksekseni vastaa. Se katselee ympärilleen tyytyväisenä ja kävelee rauhassa vierelläni jakkaran luokse. Vedän jalustimet alas, kiristän satulavyötä vielä reijällä ja nousen jakkaran kautta ratsaille. Puristan pohkeeni Ceren kylkiin ja ohjaan orin rauhallisessa käynnissä kohti tietä, josta pääsee parhaille maastoreiteille. ~ Rosanne Sharrow
|
|
|
Post by Rosanne on May 22, 2018 16:08:35 GMT 2
22.05.2018 Välillä vähän lomailua Koko kevään me ollaan Ceren kanssa treenattu hiki hatussa. Lomailulle ei oo pahemmin ollut aikaa ja kisoissa ollaan rampattu välillä kahdesti viikossa. Tuloksia ollaan saatu ja taso nousee kokoajan, mutta nyt on vihdoin sopiva hetki lomailla. Cere on teräskunnossa, se on sporttinen, lihaksikas ja hyväntuulinen. Keskittymsikyky hommia tehdessä paranee kokoajan ja yhteinen sävel on todellakin löytynyt.
Tänään saavuin tallille iltapäivällä. Ilma oli lämmin ja aurinko paistoi. Olin onnistunut yhtenä päivänä kisareissulla polttamaan niskani, mutta rasvaamalla se oli alkanut rauhoittumaan. Nyt olenkin suorastaan kuorruttanut itseni aurinkorasvaan, ettei vain uudestaan kärvenny. Cere pötkötti tarhassaan kyljellä ja hyvä kun ei kuorsaus kuulunut. Viheltelin oria portilta ja laiskasti se nosti päänsä ylös ja punki itsensä ylös ähisten. Lopulta laiskasti häntäänsä heilutellen ja pärskähdysten saattelemana Cere käveli luokseni portille.
Tallissa hoidin orin hoitopaikalla. Melkein meitä vastapäätä pesarissa seisoskeli se uudempi ruunikko koulutamma, mikä oli muutaman viikkoa sitten Runiaciin saapunut. Nuoren näköisen tamman ympärillä hääräsi nuoren näköinen tyttö, joka huuhteli hikistä ruunikkoa. "Moi", huikkasin tytölle, joka vilkaisi minua ensin hieman pelästyneen näköisesti, mutta moikkasi sitten takaisin. "En ookkaan saanut aikaseksi esittäytyä. Oon Rosanne ja tää on Cere", kerroin hymyillen. "Aa joo.. Mä oon Sofie ja tää on Sitrus, muutettiin tänne vasta kuun alussa", tyttö kertoi ja vilautti pienen hymyn. "Tosi nätti tamma sulla. Kouluratsastukseen vissiin panostatte?" kysyin ja aloin harjailla pölyistä Cereä. "Jep. Kisasin ennen mun vanhalla ponilla, mut ponivuodet loppu niin sit tuli Sitrus", tyttö vastasi hymähtäen. "Mekin ollaan kouluratsukko. Koko kesä mennyt kisoissa mutta nyt vihdoin mahdollisuus ottaa vähän rauhassa", naurahdin ja aloimme vähitellen keskustella enemmän.
Sen aikaa kun Sofie hoisi tammaansa pois, keskustelimme kouluratsastuksesta ja hevosistamme. Sofie vaikutti oikein fiksulle tytölle, joka varmasti pääsisi hienolla hevosellaan pitkälle. Lopulta tyttö jatkoi matkaansa ja itse vielä puhdistin Ceren kaviot, jonka jälkeen kipaisin hakemaan orin suitset ja juoksutusliinan.
Lähdimme maastoon pienelle kävelylenkille. Cere täyttäisi ensi kuussa seitsämän ja silloin olisi tarkoitus alkaa kisauraamme jatkamaan. Nyt olisi melkein kuukausi aikaa vähän lomailla, rentoutua, ottaa hieronta ja maastoilla. Cere saisi nyt viikon verran liikkua maastakäsin, jonka jälkeen alan maastoilla pidempiä lenkkejä selästä käsin. Ei Ceren pää kauaa kestä rentoa meininkiä, se kun on selvästi luotu treenaamaan.
Maastolenkkimme meni kivasti, lämpimät ilmat ovat saaneet Ceren veteläksi ja ori lähinnä lyllersi perässäni, mitä nyt naapurin postilaatikko katsoi pahasti, niin sitä piti päristellä. Tallipihaan palattuamme parkkipaikalle oli kertynyt useampikin auto. Kentällä näkyi ainakin kaksi ratsukkoa, mutta autojen määrästä päätellen joku olisi tallissakin. Talutin Ceren siis talliin ja valmistauduin henkisesti siihen, että kohta varmaan pääsisin puhumaan useammallekin tallilaiselle. ~ Rosanne Sharrow
|
|