Valeron päiväkirja

05.11.2017 - syksyinen treeni

Valeron kuolaimet sujahti tottunein ottein orin suuhun, se mupelsi hetken kolmipalaa, mutta antoi sen sitten olla, kun kiristin turpahihnat ja leukaremmin. Letitin vielä otsatukan pois timanttipannan tieltä ja laitoin kypärän päähäni. Talutin rautiaan pesupaikalta suoraan maneesiin, joka oli hiljainen. Tallilla ei ollut muita kävijöitä, kuin minä ja hevosenhoitajani Vivia aina toisinaan. Sytytin valon maneesiin, vaikka ulkoa tuleva valo olisi ehkä riittänyt valaistukseksi.

Talutin oria muutaman kierroksen maneesin uraa pitkin, kunnes pysäytin sen ja hyppäsin selkään. Valero pörisi allani, vaikka tämä kuvio toistui lähes päivittäin, oli aina yhtä jännittävää, kun ratsastus alkoi. Naksautin kieltäni ja ori siirtyi sulavasti käyntiin.
Alkukäyntien jälkeen otin ohjat tuntumalle, Valero nousi jo kuolaintuntumalla tottuneesti ryhdikkääksi ja oli äärimmäisen helppo ratsastaa peräänantoon. Pyysin ravia ja annoin letkeän tahdin viedä minut mennessään.

Kevyen ratsastuksen jälkeen lähdin vielä kävelemään loppukäynnit maastoon. Sammutin maneesin valon ja lähdimme tallipäädystä maneesista pois. Ulkona oli aivan ihana aurinkoinen syyskeli. Viime viikot oli satanut enemmän, kuin uskoin olevan mahdollista, joten auringonpaiste tuntui ihan erityisen hyvältä. Valero huusi metsätarhassa seisoville tammoille ja annoin sille vähän pohjetta muistutukseksi, että nyt ei lähdetty sooloilemaan.
Kävelimme puolen tunnin lenkin, jonka jälkeen laskeuduin tallipihassa alas orin selästä. Se nypläsi ruohoa lehtipeitteen välistä ja näytti niin söpöltä, että minun oli pakko napata siitä vielä kuva.