|
|
Post by Sofie on May 6, 2018 20:32:15 GMT 2
 Sitruksen sivut / Kuva © Anne L. |
|
|
|
Post by Sofie on May 6, 2018 20:58:46 GMT 2
06.05.2018 Muutoksen tuulia
Muutto uuteen talliin oli hieman shokki, minulla oli ollut oma hevonen samalla tallilla pikkutytöstä asti ja nyt sitten on uusi hevonen ja tallipaikkaakin pitäisi lähteä vaihtamaan. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, kun uudelta taloltamme matkaa vanhalle tallille olisi melkein 45 minuuttia, eikä sitä päivittäin jaksa ajaa. Uusi talli on myös lähempänä valmentajani Mirellan omaa tallia, joten kai sekin on ihan positiivista. Muutos silti jännitti, enkä ollut ihan varma mitä tästä kaikesta ajattelisin. Mirella oli meille tallia suositellut, tiesi kuulemma jostain kisojen kautta tämän Runiacin omistajan ja oli sopinut meille tapaamisajankin.
Olimme käyneet Runiacissa pari päivää ennen muuttoa. Paikka oli vaikuttanut ihan kivalle, selvästi pienempi kuin vanha tallimme, mutta ihan viihtyisä. Pihassa seisoi laadukkaan näköisiä hevosia ja omistaja vaikutti mukavalle. Eipä siinä sitten muu auttanut, kun tehdä tallipaikkasopimus ja sovimme että 6. päivä tätä kuuta toisimme Sitruksen uuteen kotiinsa.
Tänään oli sitten se 6. päivä. Lähdimme jo aika aikaisin liikenteeseen ja saavuimme vanhalle tallille. Sitrus lähti tarhasta mukaani mielellään ja menin karsinaan harjailemaan sitä. Siinä samassa karsinassa vanha ponini Kisukin oli vuosia asunut, joten tunnelma oli haikea. Sitrus selvästi vaistosi sen ja oli hieman epävarman oloinen, joten minun oli pakko tsempata itseäni, etten ala pillittämään tallin vuoksi. Jutustelin ruunikolle lempeällä äänellä ja vähitellen nuori tammakin alkoi rentoutua. Tavaramme olimme pakanneet autoon jo eilen, joten enään puuttui vain Sitrus trailerista.
Sitrus meni traileriin helposti ja matka sujui rauhassa. Kavereillani on hevosia vanhalla tallilla, joten varmasti tulen siellä edelleen silloin tällöin pyörimään. Ei tämä mikään maailmanloppu ole, tai niin ainakin yritin väittää itselleni. Matka tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta automme kaarsi uuden tallin pihaan. Hevoset käyskentelivät tarhoissaan ja tunnelma oli rauhallinen. Kentällä näkyi ratsastavan joku kirjavalla puoliveriorilla. Parkkeerasimme pihalle ja nousin epävarmana ulos autosta. Vanhalla tallilla kaikki käytännöt olivat niin tuttuja ja nyt pitäisi opetella kaikki uudet säännöt ja tutustua uusiin ihmisiin.
Otimme Sitruksen ulos trailerista, tamma oli levottoman oloinen ja katseli ympärilleen pää pystyssä. Kaksi muuttoa lyhyen ajan sisällä. Jos olisimme olleet fiksuja, olisimme etsineet uuden tallipaikan jo ennen tamman tuloa, olemmehan jo pari kuukautta uudella asunnolla asuneet. Luulimme kuitenkin jaksavamme ajaa sen kolme varttia joka päivä, mutta totuus oli sitten ihan toinen. Kävelytin Sitrusta parkkipaikalla ympyrää ja vähitellen tamma vähän rentoutui. Samassa kuulin takaatamme äänen: "Tervetuloa!" Käännyin ympäri ja näin tallin omistajan, Heidi sen nimi taisi olla. Moikkasin, kiitin ja esittelin Sitruksen.
"Mä näinkin ton myynti-ilmoituksen joku aika sitten", Heidi sanoi ja katseli ihaillen narun päässä seisovaa ryhdikästä tammaa.
"Joo, se on ollut mulla vasta pari viikkoa. Synttärilahja", mutisin vähän ujosti ja sivelin sormiani Sitruksen silkkistä kaulaa pitkin.
Vanhempani alkoivat purkaa tavaroitamme Heidin ohjeistamaan paikkaan ja itse suoritin Sitrusta taluttaen pienen esittelykierroksen Heidin johtamana. Nainen käytti meidät koko pihan ympäri ja selosti innoissaan remontista, jonka olivat juuri saaneet valmiiksi. Remontissa tallia oli laajennettu ja tarhoja oli kyhätty pihaan lisää. Maneesi sijaitsee tallin päässä ja tallista pääsee suoraan sinne. Kätevää sadesäällä! Tarhat ovat ihan kivan kokoiset ja hevoset kuulemma pääsääntöisesti tarhaavat yksin. Se sopii meille ihan hyvin, Sitrus ei ihan ole kaikkien kaveri -tyyppiä kuitenkaan.
Kierroksemme loppui Sitruksen tarhalle, jonne päästinkin tamman jaloittelemaan. Tamma otti muutamat koreat raviaskeleet, mutta asettui sitten tyytyväisenä hamuilemaan jotain syötävää tarhan pohjalta. Lähdin kipittämään Heidin perässä tallille, jossa vanhempani olivat jo kantaneet suurimman osan roinistamme sisälle. Heidi näytti Sitruksen uuden karsinan, selitti hieman tallin käytännöistä ja kyseli tamman ruokinnasta. Annoin tälle valmiin lapun ruokinnasta, jonka olimme vanhalla tallilla kirjoittaneet. Heidi kiitti ja palasi sitten askareidensa pariin jättäen meidät kotiutumaan.
Järjestelin tavaramme kaappiimme parhaani mukaan. Roinaa ei ole onneksi vielä ihan mahdotonta määrää kertynyt, mutta ehdottomasti tarpeeksi. Sain molemmat satulamme omiin telineihinsä ja vaihdoin samantien molempiin puhtaat huovat. Kaikki tämä järjestely tapahtui hiljaisuuden vallitessa ja lopulta havahduin vanhempieni tuijotukseen.
"No Sofie, mitä ajattelet?" äitini kysyi hymyillen ja osoitti ympärillemme, tarkoittaen varmaan koko tallia.
"Kai me tänne kotiudutaan. Puitteet ainakin on kunnossa", vastasin ehkä hieman liiankin vaisusti, joten väläytin vielä perään pienen hymyn. Kyllä tästä hyvä tulee, ainakin toivon niin...
|
|
|
|
Post by Sofie on May 13, 2018 18:17:19 GMT 2
13.05.2018 Kouluvalmennusta
Sitrus möllötti uupuneen oloisena hoitopaikalla. Kuuma ilma on selvästi vaatinut tammasta veronsa, eikä se jaksa edes normaalia määrää steppailla. Olen kerrankin yksin tallilla, eivätkä vanhempani ole kokoajan nurkan takana väijymässä. Olemme asuneet Runiacissa nyt viikon, enkä vielä voi sanoa kotiutuneeni. Ikävä on vanhaa tallia, mutta toki Runiacin puitteet, valmentautumismahdollisuudet ja mukavat ihmiset ovat saaneet oloni vähän paremmaksi. Sitrus on kotiutunut hyvin, eikä ole ottanut mitään stressiä jo toisesta tallipaikanvaihdoksesta lyhyen ajan sisällä.
Olen Sitruksen hoitanut itsekseni koko tämän viikon, mutta ensi viikolla Mirella taas ratsastaisi sillä ainakin tiistaina. Tänään nainen tulisi pitämään meille ensimmäisen kouluvalmennuksen Runiacissa ja toivottavasti kaikki sujuisi hyvin. Olen ratsastanut Sitruksella täällä vasta neljä kertaa, aina kaikki on sujunut ihan hyvin, mutten oikein osaa tuntea vielä oloani kotoisaksi valtavan kokoisen tamman selässä. On taas sellainen aloittelijafiilis, ihan kuin en osaisi yhtään mitään, kun en pysty kunnolla edes istumaan harjoitusravissa Sitruksen suurissa liikkeissä.
Nostan lopulta Sitruksen selkään tamman upouuden koulusatulan. Satula on vielä ärsyttävän kankea, mutta eiköhän se nopeasti vetristy, kun rasvaan sitä melkein päivittäin. Kiinnitän satulavyön paikoilleen ja kiinnitän sitten saappaisiini kannukset. Vedän vielä kypärän päähäni ja suitsin sitten Sitruksen, joka ensin yrittää nostaa päätään taivaisiin, mutta lopulta taipuu tahtooni. Kiinnitän remmit sopiviksi ja lähden taluttamaan tammaa ulos valtavalle kentälle. Sitrus lyllertää perässäni, eikä todellakaan muistuta säpäkkää nuorta koululupausta, ennemminkin eläkeikäistä tuntihevosta... jos ei siis katsota ulkonäköä, vaan käytöstä.
Ehdin hieman aloittamaan käynnissä tamman taivuttelua, kun Mirella saapuu paikalle yhtä hyväntuulisena kuin aina ennenkin.
"No, mitäs pidät tästä paikasta?" tämä aloittaa heti ja katsoo ilmettäni uteliaana.
"Vaatii totuttelua.. mut ainaki puitteet on hyvät", virnistän ja taputan Sitruksen kaulaa hieman mietteliäänä.
"Nopeasti te tänne kotiudutte", nainen sanoo rohkaisevasti, jonka jälkeen hän köhäisee ja ryhdistäytyy valmentajalookkiinsa. Kokoan tottuneesti ohjat käsiini ja Mirellalta tulee käsky lähteä jumppaamaan Sitrusta molempiin suuntiin erikokoisilla ympyröillä.
Ilma on niin lämmin, että otamme useita välikäyntejä, mutta aina kun tehdään töitä, niin niitä tehdään kunnolla. Mirella laittaa meidät tekemään avoja ja sulkuja käynnissä ja ravissa, laukassa otamme temponvaihteluita ja teemme vaihtoja ravin ja käynnin kautta. Kyllä Sitrus osaa suoraankin jo vaihtaa, mutta Mirella tahtoo että ensin ravin ja käynnin kautta tehtävät vaihdot sujuvat ongelmitta. Sitrus on hieman tavallista rauhallisempi ratsastaa, mikä on oikeastaan vaihteeksi ihan mukavaa. Se on aika yhteistyöhaluinen ja saamme yllättävänkin hyviä pätkiä aina sinne ja tänne.
Valmennuksen lopetamme reippaisiin loppuraveihin pitkällä kaulalla. Sitrus lähtee helposti painumaan pitkässä muodossa todella alas ja sitä Mirella neuvookin minua korjaamaan. Vaikka mennäänkin pitkässä muodossa, tamman tulee kuitenkin kantaa itsensä. Kun meno näyttää Mirellasta tarpeeksi hyvälle, saamme luvan lopettaa. Tiputan ohjat pitkiksi, pysäytän Sitruksen, taputan sen kaulaa ja hyppään ratsailta. Maasta löysään satulavyötä ja nostan jalustimet ylös. Mirella luettelee vielä loppupalautteet ja varmistaa, että tulee tiistaina 17.00 ratsastamaan Sitruksen, joten tulen varustamaan tamman silloin valmiiksi.
Mirellan lähdön jälkeen kävelemme vielä hetken kenttää ympäri, jonka jälkeen menemme tallin viileyteen. Tallissa tallin omistaja Heidi hoitaa jotain hopeanmustaa tammaa ja moikkaa minulle aurinkoisesti.
"Menikö teillä valmennus kivasti?" tämä kysyy kohteliaasti ja minulta menee hämmennykseni takia aikaa vastata.
"Joo.. meni kivasti. Ehkä sitä pian alan tottua hevosella ratsastamiseen", naurahdan hieman ujosti ottaessani tammaltani varusteita pois.
"Varmasti! Mitä nyt pari kertaa oon teidän menoa sivusilmällä vilkaissut, niin oikein kivalta se on näyttänyt", Heidi jatkaa jutustelua rohkaisevasti.
"Kiitti", saan sanottua ja nappaan Sitrukselta vielä suojat pois. Siirrän lopulta tamman hoitopaikalta pesarille, jossa huuhtelen sen hikisen kaulan ja kyljet.
Lopulta Sitrus on valmiina takaisin tarhaan, jonne vienkin sen parin heppanamin jälkeen. Tamma menee tietenkin heti piehtaroimaan ja saakin ylleen harmahtavan hiekkakerroksen. Naurahdan itsekseni ja palaan takaisin talliin siivoamaan jälkemme. Kohta kyytini saapuisi ja pääsisin kotiin äitienpäivän viettoon.
|
|
|
|
Post by Sofie on Jun 26, 2018 14:11:34 GMT 2
26.06.2018 Pohdintaa ja maastoilua
Sitrus on nyt pari kuukautta ollut omistuksessani. Tykkään tammasta ihan tosissani, mutta se on ratsastaessa niin erilainen kuin vanha ponini, että totuttelua on edelleen paljon. Hoitaessa Sitrus on aivan ihana, se on tottunut minuun hyvin ja luottamus paranee päivä päivältä, mutta ratsastaessa itsevarmuuteni ei ole kovinkaan hyvä. En minä Sitrusta siis millään tavalla pelkää, mutta hirvittää että pilaan laadukkaan kilpahevosen osaamattomuudellani.
Mirella on ratsastanut Sitrusta kahdesti viikosta ja minä kolmisen kertaa. Nyt kuitenkin nainen alkaa olla sitä mieltä, että vähennämme hänen ratsastuskertansa yhteen kertaan, jonka lisäksi hän valmentaa minua kerran viikossa. Mirella aina kehuu sitä, että olen kehittynyt Sitruksen kanssa näin nopeasti todella paljon ja meidän pitäisi jo päästä kilparadoille, mutta itse en ole vielä varma menostamme. Sitrus osaa ratsastaessa olla todella tammamainen, mutta kunhan yhteiset nappulat löytää, se on myös todella mukava.
Tänään lähdin Sitruksen kanssa ensimmäistä kertaa yksinäni maastoon. Olen aika kivasti saanut muista tallilaisista maastoseuraa, mutta pitää minun itseksenikin uskaltaa mennä, niin pääsemme useammin maastoilemaan. Olin varustanut Sitruksen estevarusteillamme ja matkaan lähdimme rennosti kävellen. Sitrus on maastoillessa aika kuuma, mutta ei se yleensä mitään typerää tee, korkeintaan parit sivuloikat tai säpsähdykset.
Maastossa etenimme kaikissa askellajeissa. Sitrus malttaa melkein paremmin keskittyä ravissa ja laukassa, käynti on varmaan sen mielestä turhan hidasta. Reippaamman laukkapätkän jälkeen tamma alkaa jo väsähtää ja loppumatkan tallille pääsemmekin kävelemään rennosti löysin ohjin. Tallipihana palatessani mieleni alkaa olla rennompi, jos pärjään Sitruksen kanssa yksin maastossa, kyllä me kisoihinkin uskallettaisiin mennä. Tarkoituksena oli muutenkin aloittaa kilpaileminen heinäkuussa, mutta ehkä nyt pystyn aloittamaan sen paremmalla mielellä.
|
|
